Polarisaatiosuotimen käyttö maisemakuvauksessa

Canon EOS 30D, 24mm, f/8, 1/100sek. 

Polarisaatiosuotimet ovat käytetyimpiä suotimia valokuvauksessa. Niiden pääasiallinen käyttötarkoitus on heijastumien vähentäminen valokuvassa. Maisemakuvauksessa  esimerkiksi veden pinnan heijastelun lisäksi suodinta voidaan käyttää ilmassa olevien vesihiukkasten heijastuksen aiheuttaman autereen vähentämiseen, kuten yllä olevassa kuvassa.

Kiertämällä säädettäviä pyöröpolarisaatiosuotimia säätämällä saadaan luotua helposti erilaisia painotuksia kuvaan. Taivaan sinisyyttä saadaan lisää ja kuvan kontrastiin voidaan vaikuttaa jo kuvaustilanteessa. Luonnollisesti myös veden pinnasta heijastuvien kuvien voimakkuutta voidaan säätää postaattomasti.

Polarisaatiosuotimen toimintaperiaate

Polarisaatiosuotimen toiminta perustuu siihen, että kun valo heijastuu vaikkapa vedestä tai lasista, valo polarisoituu ja polarisoitumista voidaan suodattaa valosta suotimen avulla. Eli käytännössä esimerkiksi näyteikkunan läpi kuvattaessa saattaa muu maisema heijastua ikkunalasista häiritsevästi, ja tämä ongelma voidaan välttää polarisaatiosuotimen avulla.

Polarisaatiosuotimen käyttöön vaikuttaa se, minkä suuntaisesta pinnasta valo heijastuu. Tämän vuoksi suodin koostuu kahdesta päällekkäisestä lasista, joista etummaista voidaan kiertää portaattomasti kulloisenkin tarpeen mukaan. Vaikutusta voidaan arvioida suoraan etsimestä katsomalla, ja maksimaalinen teho saadaan kiertämällä suodin oikeaan asentoon ennen kuvan ottamista.

Koska polarisaatiosuodin päästää lävitseen vain tietyn suuntaista valoa, niin yhdistämällä kaksi suodinta päällekkäin saadaan portaattomasti säädettävä harmaasuodin. Mitä enemmän suotimet ovat eri asennoissa toisiinsa nähden, sitä vähemmän yhdistelmä läpäisee valoa.

Suotimia on kahta eri tyyppiä: pyöröpolarisaatiosuotimia ja lineaarisia polarisaatiosuotimia. Jälkimmäisten ongelmana on se, että automaattitarkennus ei välttämättä toimi, koska tarkennus saattaa tarvita myös sen suuntaista valoa, joka on suotimella poistettu kuvasta. Pyöröpolarisaatiosuotimet ovatkin hieman kalliimpia, mutta varmempi valinta.

Canon EOS 30D, 16mm, f/8, 1/250sek.

Nämä kaksi Barcelonasta otettua kuvaa on otettu köysiratahissin vaunusta, ja heijastukset on saatu pois ikkunalasista lähes kokonaan.

Canon EOS 30D, 12mm, f/8, 1/125sek.

Lisää värikylläisyyttä ja kontrastia

Maisemakuvauksessa polarisaatiosuodin on parhaimmillaan aurinkoisella säällä. Koska se suodattaa myös ilmassa olevaa utuisuutta, ovat värit kylläisempiä ja myös kontrasti on voimakkaampi. Auringon valon suunnasta riippuu, mihin asentoon suodin on säädettävä maksimaalisen tehon aikaansaamiseksi. Säätäminen on kuitenkin helppoa ja kokeileminen hauskaa, joten ei syytä pelätä etteikö se onnistuisi ihan kaikilta. Myöskään mitään oikeata asentoa ei suotimelle ole olemassa, vaan paras suotimen asento riippuu ihan omasta näkemyksestä ja tarpeesta.

Taivaan sininen väri syvenee myös suodinta käytettäessä ja pilvet korostuvat upeasti sinistä taivasta vasten. Maisemakuvauksessa taivas on usein tärkeä elementti, mutta polarisaatiosuotimen lisäksi ei taida olla montaa keinoa vaikuttaa sen ilmentymiseen kuvassa. Myös vesi ja laineet tai aallot saavat uudenlaista hohtoa ja välkettä polarisaatiosuotimen läpi kuvattuna. Ja jos haluaa valokuvata vedessä olevaa elämää veden pinnan läpi, on polarisaatiosuodin suorastaan välttämätön.

[post_ad]

Huomioitavaa polarisaatiosuotimen käytössä

Muutamia huonoja puoliakin polarisaatiosuotimissa on. Ensinnäkin koska ne suodattavat valoa pois kuvasta, pitää valotusta lisätä puolesta aukosta kahteen aukkoon.  Automaattiasetuksilla kamera tietenkin hoitaa tämän automaattisesti, eikä kirkkaalla kelillä valo muutenkaan heti lopu kesken. Tämä on kuitenkin syytä huomioida, kun haluaa kikkailla suotimen kanssa hämärämmissä olosuhteissa

Toinen huomioon otettava seikka on mahdollinen vinjetointi laajakulmalinsseillä. Jos käyttää paksureunaista suodinta, saattaa kuvan kulmiin ilmestyä mustat reunat. Itselläni ei tätä ongelmaa ole ollut, mutta käytänkin ohutreunaisia suotimia. Suotimien säätäminen voi myös olla hankalaa vastavalosuojan kanssa kuvattaessa. Käytännössä kannattaakin säätää suodin ensin, ja laittaa vastavalosuoja vasta sen jälkeen kiinni objektiiviin. Ehkä hieman hankalaa, mutta vaivan arvoista.

Esimerkkejä

Näissä kahdessa kuvaparissa on vasemman puoleiset kuvat kuvattu polarisaatiosuodin säädettynä siten, että vaikutus on mahdollisimman vähäinen. Oikeanpuoleiset kuvat on kuvattu maksimi-efektiä tavoitellen. Purjevenekuvassa näkyy taivaan lisäksi myös veden heijastusten korostuminen ja peltokuvassa kannattaa kiinnittää huomio värikylläisyyteen ja pilvien erottumiseen taivasta vasten.

Valikoimaa riittää ja hintahaitari on laaja

Pyöröpolarisaatiosuotimet voivat olla melko kalliita, mutta löysin ainakin Amazonista aika edullisiakin malleja. Tässä linkit muutamaan yleisimpään kokoon. Käytän itse pelkästään Hoyan suotimia ja siksi en osaa oikein muita suositella, vaikka varmasti hyviä suotimia on muillakin valmistajilla.

Kun siirrytään näistä edullisista suotimista kalliimpiin malleihin, eroja on lasien pinnoitteissa sekä tummuudessa. Eli kalliimmat suotimet eivät suodata yhtä paljon valoa, kuin nämä edullisemmat. Se hyvä puoli näissä edullisissa malleissa hinnan lisäksi kuitenkin on, että ne toimivat samalla harmaasuotimina, eli jalustalta kuvattaessa voidaan käyttää pidempiä suljinaikoja ja saadaan vaikkapa veden virtaamiseen mukavasti pehmeyttä.

Suosittelen kaikkia maisemakuvauksesta kiinnostuneita kokeilemaan polarisaatiosuotimen käyttöä. Paitsi että kuviin saa luotua aivan uudenlaista tunnelmaa, niin myös itse kuvaamiseen tulee uutta kokeilemisen riemua ja taas on uusi syy pakata kamera laukkuun ja lähteä kuljeskelemaan päämäärättömästi ympärilleen vilkuillen ja kuvauskohteita etsien.

[post_ad]