Kaksoisvalotuksella luovuutta luontokuviin

Kesän aikana on tullut otettua aika paljon kuvia. Suurin osa - muutamien onnistuneiden kuvien joukossa - on sellaisia kuvia, joista ei parhaalla tahdollakaan saa aikaiseksi mitään julkaisukelpoista. Ei ainakaan ilman rajumpia ohjausliikkeitä. Tämä yllä näkyvä kuva on tehty kahdesta alempana näkyvästä kuvasta, joista kumpikaan ei erityisemmin kohota kuvaajan itsetuntoa. Tarkoituksena oli luoda klassinen kaksoisvalotuskuva jälkikäteen kuvankäsittelyssä.

Kaksoisvalotus on ennen digiaikaa tehty siten, että ensin on otettu kuva normaalisti filmikameralla, jonka jälkeen samaan kohtaan, filmiä siirtämättä eteenpäin, on otettu toinen kuva. Eli sama kohta filmistä on valotettu kahteen kertaan. Tuloksena on ollut siis kahden eri valokuvan yhdistelmä.

Onneksemme olemme siirtyneet kehityksessä sen verran eteenpäin, että nykyään tämä armottoman hankala viritys on helpompaa tehdä jälkikäteen. Kuinka temppu sitten tehdään?

Kuvien valinta kaksoisvalotusta varten

Koska kuvat valotetaan yhteen samaan kuvaan, on syytä kiinnittää huomiota jo kuvien valintavaiheessa niiden valotukseen. Mikäli valotetaan kaksi vaaleasävyistä kuvaa, tulee lopputuloksesta todella vaalea ja hailakka väreiltään. Siksi on järkevää valita mielummin alivalottuneita kuin ylivalottuneita kuvia.

Tässä esimerkissä käytetyt kuvat on kuvattu samana iltana. Toinen on kuva laskevasta auringosta, joka on erittäin tummasävyinen, eikä siksi toimi yksinään. Toinen taas on suhteellisen oikein valotettu, mutta tylsähkö paria tuntia aiemmin otettu peltokuva.

Valitsin juuri nämä kuvat siitä syystä, että niissä on vaakalinja suunnilleen samalla korkeudella, ja toinen on alaosastaan tumma toisen ollessa vastaavasti yläosastaan tumma. Koska kuvien valoisuus vaihtuu suunnilleen samalla kohtaa kuvaa, arvelin niiden toimivan hyvin yhdessä kaksoisvalotuksena.
Eli pitää osata arvioida jo kuvia valitessaan, että kuinka niiden valotukset sopisivat yhteen.

Kuvat yhdistetään Photoshopissa

Kun kuvat on valittu, niin edessä on enää niiden yhdistäminen. Se on oikeastaan helpompi osuus, kuin kuvien valinta. Käytännössä valitut kuvat vain avataan Photoshopiin eri tasoille (avaa kuvat, valitse kuvista toinen ja kopioi se kokonaisuudessaan toisen kuvan päälle, se kopioituu omalle tasolleen automaattisesti) ja valitaan päällimmäisen tason Blending modeksi 'Screen'. Tämä sekoitustila jäljittelee kaksoisvalotusta tekniikalle uskollisella tavalla.

Lopuksi voi rajata valmiin kuvan tiukemmaksi, koska harvoin sommittelu kahdessa kuvassa on niin toisiinsa sopiva, ettei sitä hieman voisi parantaa rajaamalla. Tässä esimerkissä päädyin neliön muotoiseen rajaukseen ja rajasin samalla pois palan taivasta, joka oli peltokuvassa liian vaalea sävyiltään.

Blending Mode, eli sekoitustila on Screen. Kuvat näkyvät kumpikin omalla tasollaan Photoshopissa.

Siinä kaikki. Helppoa kuin sormiväreillä piirtäminen, eikö? Jos haluat kokeilla luovuutesi rajoja, niin testaa eri sekoitustasoja rohkeasti. Tulokset saattavat yllättää positiivisesti. Monet sekoitustilat eivät ole edes yhtä tarkkoja yhdistettävien kuvien valotuksesta, kuin mitä 'Screen' -tila on. Niinpä voit valita kuvia ehkä hieman vapaammin. Tässä kuvassa pyrin kuitenkin mahdollisimman lähelle oikean kaksoisvalotuskuvan tunnelmaa.

Myös monet kamerat sisältävät kaksoisvalotusohjelman, jolloin yhdistäminen tehdään suoraan kamerassa. Silloin itse kuvaaminen tapahtuu kuten joskus aikoinaan filmille, ja se on piirun verran vaikeampaa. Se ei tee kuitenkaan hommasta yhtään tylsempää, pikemminkin päinvastoin. Tällä tavalla jälkikäteen yhdistämällä saa kuitenkin ehkä hyödynnettyä sellaisia kuvia, jotka muuten päätyisivät roskakoriin. Kierrätystä tämäkin.