Lintujen valokuvaamisessa objektiivin suuresta pituudesta on hyötyä

Lintujen valokuvaaminen on vienyt minua viime aikoina taas aika väkevällä otteella, eikä tilanne tule ainakaan helpottumaan, kun kohta saadaan muuttolinnut takaisin pohjolaan. Ennen kuin ne saapuvat on kuitenkin hyvä tehdä hankintoja tai ainakin laittaa olemassa olevat varusteet huippukuntoon.

Lintujen kuvaamiseen käytän Canon EOS 7D Mark II -runkoa ja Sigma 150-600mm Sport -objektiivia. Mielestäni tämä yhdistelmä on optimaalinen: Polttovälialue, kuvien terävyys, ja yhdistelmän paino ovat sopivassa tasapainossa. Yhtään painavampaa objektiivia en halua kantaa mukanani, ja valitsisin mieluusti keveämmän vaihtoehdon. Koska käytän kuitenkin kroppikennoista runkoa, on objektiivin piirron oltava huippuluokka, ja Sigmassa se on erittäin hyvällä tasolla. Myös yhdistelmän hyvä sääsuojaus on huomionarvoinen seikka. Eipähän tarvi ainakaan joka sadekuuroa säikähtää.

Automaattitarkennuksen säätäminen tuottaa terävämpiä kuvia

Tällä viikolla päätin tarkistaa Sigman tarkennuksen luotettavuuden ja säätää sen kohdalleen, mikäli tarvetta ilmenee. Koska Sigma ei ole kovin valovoimainen objektiivi, antaa se anteeksi vaikka tarkennus ei olisikaan ihan prikulleen säädöissä. Suurin aukko 600mm polttovälillä on f/6.3, ja varsinkin kroppikennolla kuvattessani syväterävyyttä riittää enemmän kuin monissa kalleimmissa ja valovoimaisemmissa objektiiveissa.

Testatessani objektiivia huomasin, että se tarkentaa hieman kohteen eteen, mutta tämä oli helppo säätää kohdalleen kameran rungosta. Vaikka en aiemminkaan ole huomannut ongelmia terävyydessä, tuottaa automaattitarkennuksen säätäminen enemmän tarkempia kuvia. Koska tarkennus ei aina osu ihan kohdalleen varsinkaan lentokuvia kuvatessa, on siinä nyt enemmän varaa ja tasaisesti sekä kohteen etu- että takapuolella.

Lisää pituutta objektiiviin telekonvertterilla

Välillä tuntuu kuitenkin siltä, että voisihan sitä pituutta olla objektiivissa vähän enemmänkin, ja ensimmäisenä mieleen yleensä tulee koittaa telekonvertteria lisäpituuden saamiseksi. Hankin joskus aikoinaan 1.4 kertoimella varustetun telekonvertterin  vanhan Sigma 100-300mm f/4 -putkeni kanssa käytettäväksi. En ole vanhaa konvertteria uudessa Sigmassani aiemmin kokeillut, koska epäilin automaattitarkennuksen toimivuutta konvertterin kanssa. Nyt päätin kuitenkin koittaa sitä. Objektiivin suurin aukko laskee telekonvertterin kanssa  f/9:n, mutta yllätyksekseni automaattitarkennus yhä toimii, vaikkakin hitaammin kuin ilman konvertteria.

Toinen askarruttava asia on se, että kuinka paljon kuvan terävyys laskee kun laitetaan lisää lasia kameran kennon ja kuvatattavan kohteen väliin. Sigma on julkaissut uudet version telekonvertteristaan, ja epäilin tämän omistamani vanhemman version suttaavan kuvan käyttökelvottomaksi. Taas sain kuitenkin yllättyä positiivisesti. Suurin ero kuvassa on lievä kontrastin väheneminen telekonvertterin kanssa kuvattaessa. Terävyyttä kuvassa tuntuu yhä olevan, ja sen saa helposti esille, kun kuvan kontrastia hieman nostaa jälkikäsittelyssä.

Telekonvertterin hyvä puoli on se, että se ei oikeastaan paina mitään. Se on suunnitteen pienen pannukakkuobjektiivin kokoinen, joten sen mukana pitäminen ei ole minkään asteinen ongelma. Ja vaikka en tule paljoa sitä käyttämäänkään, niin välillä esimerkiksi lintutornista kuvatessa kun etäisyydet voivat olla suuria, sille saattaa yllättäen löytyä käyttöä. Konvertterin kanssa Sigman polttoväli kasvaa peräti 840mm:in, ja kroppikertoimen kanssa polttovälin kinofilmivastaavuus on 1344mm. Sehän riittää vaikka mihin!

Kaikki valmista muuttolintujen saapumista varten

Kuva talitintistä on otettu telekonvertterin kanssa (840mm, f/9, 1/1000sek, ISO2000), ja kuvaa on kropattu vielä jonkin verran. Etäisyyttä lintuun oli kymmenisen metriä.  Suljinaikaa olisi voinut laskea hitaammaksi, jolloin myös ISO-arvoa olisi saanut alemmas, mutta ihan kelpo jälkeä syntyi näinkin, vaikka kohina jäi pahasti näkyviin. Höyhenien yksityiskohdat ovat kuitenkin kivasti näkyvissä. Pitää vielä tehdä testi, jossa on sama kohde ilman konvertteria ja konvertterin kanssa, ja katsoa, kummasta löytyy enemmän yksityiskohtia.

100% suurennos kuvasta paljastaa sulkien yksityiskohtien lisäksi myös kohinan.

No niin, tarkennus on säädetty ja telekonvertteri pakattu reppuun mukaan. Olen siis valmis ottamaan vastaan muuttolintujen tulvan. Kaluston puolesta kaikki kunnossa, kuvien laatu ei jää kiinni ainakaan siitä. Ainoa rajoittava tekijä onkin kuvaajan taidot, ja niissähän riittää kehitettävää. Onneksi asia on näin päin.