Hämeenkylmänkukat lumoavat kauneudellaan

Olen kuvannut aika vähän kukkia ja muita kasveja, vaikka pidänkin makrokuvaamisesta kovasti. Keväisin on mahdollista kuvata joitakin harvinaisempiakin kukkalajeja, kuten hämeenkylmänkukkaa eli kylmänkukkaa. Kylmänkukan kuvaaminen ei ole välttämättä helppoa, koska niiden löytäminen saattaa olla erittäin hankalaa, laji on erittäin harvinainen ja rauhoitettu. Minulla oli kaverini ansiosta kuitenkin onni päästä näkemään, että missä kylmänkukat kasvavat ja repullinen kameraromua oli tottakai mukana.

Kun saavuimme paikalle, jossa kylmänkukat kasvavat, ällistyin kukkien koosta. Olen ajatellut niiden olevan paljon pienempiä ehkä noin sinivuokon kokoisia, tai vain vähän niitä suurempia. Kuitenkin kylmänkukat ovat selvästi sinivuokkoa suurempia ja muutenkin aika omalaatuisia kasveja, pisimmät olivat lähemmäksi kolmeakymmentä senttiä korkeita. Kukkimiskausi oli päässyt hyvään vauhtiin, ja alkoi kääntyä jo loppupuolelle. Joitakin nuppuja oli vielä nähtävissä, mutta suurin osa kukista oli täydessä kukassa – osa jopa kukkimisen loppuvaiheessa. Jotkut kukkavarsista olivat taipuilleet sinne tänne, mikä loi aivan upeita muotoja ja rytmiä. Annoin kameran laulaa.

Hämeenkylmänkukka on todella maalauksellisen näköinen kasvi.

En olisi uskonut kuinka paljon kylmänkukkien kuvaaminen saikaan minut innostumaan niiden kauneudesta. Nämä kukat ovat aivan käsittämättömän lumoavia. Suuret kukat pitkien varsien päässä sojottaen eri suuntiin, ja kukkien hahmot olivat kuin pysäytetty kesken jonkinlaisen tanssin. Hieman näyttivät kuin joiltakin humalaisilta, elämän koittelemilta satuhahmoilta. Ne olivat aivan kuin eri planeetalta ja todellisuudesta. Kyllä luonto osaa yllättää!

Kukkien kuvaaminen onnistuu helposti pienen kolmijalan avulla

Kameran ja objektiivien suhteen kukkien kuvaaminen ei paljoa vaadi, se onnistuu melkein millä tahansa kalustolla. Macro-objektiivi mahdollistaa kukkien kuvaamisen läheltä, jolloin ne täyttävät kuva-alan tehokkaasti. Minulla oli käytössä vanha, mutta luotettava Canon EOS 5D Mark II ja siinä kiinni Canon 100mm f/2.8 L makro-objektiivi. Käytin kuvaamisessa apuna myös pientä pöytäjalustaa, jota oli helppo siirrellä ja säätää erilaisiin asentoihin. Normaali kolmijalka on ehkä hieman kömpelö herkkien kukkasten seassa touhutessa.

Mukanani oli myös yksi salamalaite ja sen ohjaamiseen käytettävä radiolaukaisin. Viime syksynä ostin Saksan Amazonista kolme Yongnuo YN600EX-RT -salamalaitetta ja YN-E3-RT -radiotriggerin, Ne ovat täysin samanlaisia kuin Canonin vastaavat salamat, mutta maksavat vain viidesosan Canonin hinnasta – joskus internetin selailu ja hintojen vertailu on todella kannattavaa.

Lisäksi mukanani oli salaman päähän asetettava muovikupoli, jolla voi pehmentää salaman valoa, tai jopa muuttaa sen sävyä. Kupolin mukana tuli muutama erivärinen hattu kupoliin, jolla salaman valoa voi mukauttaa vallitsevan valon mukaan siten, että salaman käyttäminen ei näy kuvassa niin selvästi. Tai sitä voi käyttää luovasti ja salaman valon saa muistuttamaan sävyltään vaikkapa laskevan auringon valoa. Eli vaihtoehtoja on, kun vaan keksii mitä haluaa kuvassaan käyttää. Kokeilemalla oppii, erilaisia virityksiä tulikin tehtyä hyvin monipuolisesti, ja kuvia tuli otettua aika paljon. Kuvasin samaa kukkaa samasta paikasta kymmeniä kertoja vain valon suuntaa ja sävyä muunnellen. Se osoittautui todella hedelmälliseksi tavaksi opetella valaisua.

Kannattaa kuvata rauhassa ja ajatuksella, kohde ei karkaa mihinkään 

Siellä missä kukkia kasvoi mättäässä, oli niiden kuvaaminen melko helppoa. Yksittäisen kukkien kuvaaminen sen sijaan oli hankalampaa koska taustojen kanssa piti olla tarkkana, en halunnut taustalle mitään häiritseviä elementtejä. Kun löysin sopivan yksittäisen kukan jäin kuvaamaan sitä melko pitkäksi aikaa. Kaivoin repusta salamavalon ja tein edellä mainittuja valaisukokeita sen avulla. Sekoitin salaman on valoa valitsemaan valon ja laskevan auringon viimeisin hehkuihin. Tunnelma oli taianomainen.

Tähän aikaan kesästä kylmänkukkia ei enää voi nähdä missään, mutta ihan varmasti ensi keväänä jälleen palaan taas samoille paikoille. Monia varmasti kiinnostaa, että missä nämä kylmän kukat kasvavat. En kuitenkaan halua ruveta huutelemaan näiden arkojen ja harvinaisten kukkien kasvupaikkoja internetissä, jotta ne saavat kasvaa rauhassa jatkossakin. Ne, jotka todella haluavat kukat löytää, löytävät ne varmasti muutenkin. Paikalla oli jo nyt suurten kävijämäärien jättämiä jälkiä ja joissakin paikoissa Hämeenlinnan alueella on myös löydetty kuoppia niiltä paikoilta, joissa ennen on kasvanut hämeenkylmänkukkaa. Kuinka typerä ja ahne voi ihminen olla?






Kiitokset Jarille paikan näyttämisestä ja opastuksesta muutenkin. Ensi vuonna uudelleen, eikö vain? Käykääpä katsomassa myös Jarin kuvia vaikkapa täältä.